Opettaja asiantuntijana – tietoyhteiskuntakehityksen luomat haasteet
Tutkimuskysymykset:
- Mitä on asiantuntijuus opettajan näkökulmasta? - Mitä ovat opettajalta vaadittavat tietoyhteiskunnan yleiset taidot? - Mitä vaatii, että opettaja pystyy toimimaan muuttuvassa tietoyhteiskunnassa?
Johdanto
Opettaja joutuu työssään kohtaamaan jatkuvasti uusia teknologisia sovelluksia ja laitteita. Voidaan olettaa, että tulevaisuudessa teknologinen kehitys nopeutuu ja monipuolistuu myös koulumaailmassa. Monipuolistuvat viestintämenetelmät, kuten esimerkiksi nettissä toimivat reissuvihot ja muut kodin ja koulun yhteistyövälineet, uuten havainnointivälineet (smartboard) sekä k tiedon kriittinen käsitteleminen sekä tietoyhteiskunnan muutokset luovat haasteita opettajan arkeen. Tynjälän (2003) mukaan tietoyhteiskunnan kehitys heijastuu vääjäämättä opettamiseen ja koulutukseen. Esimerkiksi tieto- ja viestintätekniikan lisääntyminen sekä verkostoituminen ovat tietoyhteiskunnan tyypillisiä muutoksia. Tynjälä korostaa opettajien keskinäistä yhteistyötä, opetussuunnitelmallisia uudistuksia sekä koulutuksen ja työelämän yhteen sovittamista uusien oppimisympäristöjen sekä tietoyhteiskunnallisten muutosten omaksumisessa. (Tynjälä, 2003, s. 39). Suomessa nykyään on hiljalleen siirrytty korostamaan koulutuksen ja työn välistä vuorottelua. Elinikäistä oppimista ei pidetä enää pelkkänä teoreettisena ideaalina, vaan se nähdään yhtenä työelämän vaatimuksena. (Hakkarainen, 2005).
Tynjälä (2003) käsittelee tietoyhteiskunnallisia muutoksia informaatioteknologian kautta ja rinnastaa tietoyhteiskunnan käsitteen informaatioyhteiskunnan käsitteeseen, jossa informaation eri muodoilla on keskeinen asema. Tynjälän mukaan informaation eri muotoja ovat informaatioteknologia, -siirto ja -prosessointi. Lisäksi Tynjälä esittelee verkostoyhteiskunnan ja oppimisyhteiskunnan käsitteet, joilla hän syventää tietoyhteiskunnallisia tarpeita. (Tynjälä, 2003, s. 40). Lankinen (2009) liittää uuden informaation hankinnan ja käsittelyn yhdeksi asiantuntijuuden kriteeriksi. (Lankinen, 2009, s. 3). Sekä opettajan että oppilaiden on välttämätöntä hallita kehittyvä tietotekniikka sekä erilaiset kommunikaatioverkostot, jotta taataan hyvät mahdollisuudet pärjätä tulevaisuuden tietoyhteiskunnassa. Elinikäinen oppiminen sekä itsensä kehittäminen ovat haasteita, jotka selvästi konkretisoituvat teknologian saralla.
Opettaja asiantuntijana
Kasvatustieteen keskusteluissa on pohdittu sitä, voidaanko opettajuutta pitää professiona. Tässä artikkelissa opettajuus nähdään asiantuntijuutena, joka nojaa koulutukseen pitäen sisällään ammattiryhmälle ominaista erikoisosaamista ja autonomisuutta. Seuraavaksi käsittelemme tietotyön asiantuntijuutta ja peilaamme sitä omiin ajatuksiimme opettajuudesta.
Tynjälä (2003) käsittelee Bereiterin ja Scardamalian näkemyksiä asiantuntijuudesta ja määrittää mitä asiantuntijuus on tämän päivän työelämässä. Ennen asiantuntijuutta pidettiin pysyvänä ominaisuutena, jonka saavuttamiseen riitti pelkkä koulutus ja toimiminen työelämässä muutaman vuoden ajan. Nykyaikana yhteiskunnan nopea kehittyminen vaatii jo edellä mainittua elinikäistä oppimista, koska jo muutaman vuoden vanha tieto voi olla osittain vanhentunutta. (Tynjälä, 2003, s. 45). Esimerkiksi Suomessa teknologiaan liittyvien tietojen ja taitojen opettaminen on perinteisesti liitetty osaksi teknistä työtä. Nykyaikana ollaan siirtymässä jäljentävästä käsityöstä ja artefaktien valmistamisesta kohti teknologiakasvatuksen periaatteita tukevaa ilmiöiden ja asioiden selittämistä käsitteleviin työtapoihin. Teknologiakasvatuksessa ei aina synny jotain konkreettista esinettä, vaan oppiminen nähdään prosessina, joka tukee opetustavoitteita (Lindh, 2006). Leppänen (2003) korostaa eteenkin tietotekniikan tärkeyttä osana ammattiryhmien jatkokoulutusta. (Leppänen, 2003, s. 64).
Asiantuntijuuden toinen käsitys liitetään hierarkkisuuteen, jossa asiantuntija nähdään arvoasteikon yläpäässä. Kuitenkin nykypäivänä työt on usein hajautettu, jolloin työntekijöiden on toimittava asiantuntijoina omissa tehtävissään sekä toimittava yhteistyössä muiden asiantuntijoiden kanssa. Tynjälä liittää yksilölliset tiedot ja taidot kolmanneksi asiantuntijuuden kriteeriksi. Pelkkien tietojen lisäksi tarvitaan myös asiantuntijuuden jakamista ja yhteistyökykyä, jolloin ryhmänä työskentelyn tulokset ovat parempia kuin jäsenten saavutukset itsenäisessä työskentelyssä. (Tynjälä, 2003, s. 45–46). Koulumaailmassa tämä toteutuu moniammatillisessa yhteistyössä, jossa esimerkiksi erityisopetuksen osalta opettaja, koulukuraattori ja psykologi toimivat yhtenä tiiminä.
Neljäntenä ja viimeisenä asiantuntijuuden kriteerinä Tynjälä (2003) pitää automaattisuutta. (Tynjälä, 2003, s. 46).Aloittelevalla opettajalla kuluu aikaa asiasisältöjen hallintaan, opetusmenetelmien valintaan sekä luokan toiminnan ylläpitämiseen. Kokenut opettaja puolestaan pystyy keskittymään olennaisiin asioihin kuluttamatta turhaa resurssejaan epäolennaisiin seikkoihin. Automaatisuutta voidaan pitää kaksiteräisenä miekkana. Toisaalta se helpottaa käytännön työtä ja nopeuttaa opettamista, mutta vaarana voi olla prosessin ymmärtämisen puuttuminen. Automatisoituminen opettajan työssä on mielestämme hyvä asia, mikäli opettaja tiedostaa prosessin ja pystyy siirtämään tiedon siitä opetukseensa. Tällöin myös opettajan kannalta itsensä kehittäminen on mahdollista.
Mitä ovat tietoyhteiskuntakehityksen vaatimukset opettajalle?
Työn ominaisuudet ja taitovaatimukset vaihtelevat eri ammattialoilla. Koulutuksen osalta ei pystytä tarkkaan ennakoida millaisia tietotaitoja tulevissa työtehtävissä tarvitaan. Koulutuksen tulisi tarjota ammattialakohtaisen osaamisen lisäksi tietoyhteiskunnan yleisiä valmiuksia ja asiantuntijuuden edellytyksiä. Koulutuksen tulisi taata mahdollisimman laaja yleisten tietotaitojen valmiustaso, jota oli mahdollista kehittää työssä oppimisen ja jatkokoulutuksen avulla. (Tynjälä, 2003, s. 51).
Tynjälä (2003, s. 51) esittelee tietoyhteiskuntakehitykseen liitettyjä trendejä ja niitä vastaavia ammattilaiselta vaadittavia yleisiä taitoja. Seuraavassa peilaamme Tynjälän esittämiä tietoyhteiskunnan yleistaitoja ja asiantuntijuuteen liittyviä luokituksia opettajan ammatin kautta.
Tynjälä (2003) liittää tietokoneen ja -verkkojen käyttötaidot, medialukutaidon, kriittisen ajattelun, ongelmanratkaisutaidot ja sopeutuvan asiantuntijuuden osaksi tieto- ja viestintätekniikan kehitysvaatimuksia. Opettajan ammatin kannalta tämä kehitysvaatimus on yksi tärkeimmistä, koska tulevaisuudessa on tärkeää osata suodattaa olennainen informaatio sekä pysyä tietotekniikan trendeissä mukana. Esimerkiksi 80 prosenttia 16–24 vuotiaista nuorista on rekisteröitynyt erilaisiin sosiaalisiin medioihin, ja noin puolet heistä käyttää niitä päivittäin (Tilastokeskus, 2010). On tärkeää, että opettaja pysyy tietotekniikan trendeissä mukana ja tiedostaa esimerkiksi netin käytön mahdollisuudet ja vaarat. Lisäksi kyseisten valmiuksien omaksuminen rakentaa teknologista yleissivistystä, joka puolestaan helpottaa uusien sovellusten käyttöönottoa ja hallintaa. Globalisaatioon Tynjälä liittää kielitaidon, kulttuurien tuntemuksen, suvaitsevaisuuden sekä eettisyyden, jotka ovat opettajan ammatin kannalta tärkeitä ominaisuuksia. Viimeiseksi Tynjälä liittää yhteistyö-, esiintymis-, kommunikaatio- sekä sosiaaliset taidot osaksi verkostoitumista. Opettajan työn kannalta verkostoituminen ilmenee moniammatillisena yhteistyönä. (Tynjälä, 2003, s. 51).
Yhteenveto
Yhteiskunnan nopea kehitys luo paineita opettajan tietotyötaidoille. Jotta opettaja tiedostaisi tietoyhteiskuntakehityksen, tulee hänen jatkokouluttaa itseään ja pyrittävä pysymään teknologian tuomien uusien sovelluksien tasalla. Opettajan pitää pystyä automatisoimaan tiettyjä opetustoimintojaan, mutta kuitenkaan unohtamatta prosessia niiden takaa. Automatisoituminen ei siis saa poistaa konstruktivista lähestymistä opetukseen. Elinikäinen oppiminen takaa opettajan asiantuntijuuden, joka mahdollistaa nykyteknologiassa ja tietoyhteiskunnassa mukana pysymisen.
Leppänen, A. (2003). Onko tietotekniikan osaaminen tärkeintä kaikissa töissä? Teoksessa Kirjonen, J. (toim.) Tietotyö ja ammattitaito: Knowledge work and occupational competence. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino.
Lindh, M. (2006). Teknologiseen yleissivistykseen kasvattamisesta – teknologian oppimisen struktuuri ja sen soveltaminen. Oulu: Oulun yliopistopaino.
Tynjälä, P. (2003). Ammatillinen asiantuntijuus ja sen kehittäminen tietoyhteiskunnassa. Teoksessa Kirjonen, J. (toim.) Tietotyö ja ammattitaito: Knowledge work and occupational competence. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino.
Tutkimuskysymykset:
- Mitä on asiantuntijuus opettajan näkökulmasta?
- Mitä ovat opettajalta vaadittavat tietoyhteiskunnan yleiset taidot?
- Mitä vaatii, että opettaja pystyy toimimaan muuttuvassa tietoyhteiskunnassa?
Johdanto
Opettaja joutuu työssään kohtaamaan jatkuvasti uusia teknologisia sovelluksia ja laitteita. Voidaan olettaa, että tulevaisuudessa teknologinen kehitys nopeutuu ja monipuolistuu myös koulumaailmassa. Monipuolistuvat viestintämenetelmät, kuten esimerkiksi nettissä toimivat reissuvihot ja muut kodin ja koulun yhteistyövälineet, uuten havainnointivälineet (smartboard) sekä k tiedon kriittinen käsitteleminen sekä tietoyhteiskunnan muutokset luovat haasteita opettajan arkeen.
Tynjälän (2003) mukaan tietoyhteiskunnan kehitys heijastuu vääjäämättä opettamiseen ja koulutukseen. Esimerkiksi tieto- ja viestintätekniikan lisääntyminen sekä verkostoituminen ovat tietoyhteiskunnan tyypillisiä muutoksia. Tynjälä korostaa opettajien keskinäistä yhteistyötä, opetussuunnitelmallisia uudistuksia sekä koulutuksen ja työelämän yhteen sovittamista uusien oppimisympäristöjen sekä tietoyhteiskunnallisten muutosten omaksumisessa. (Tynjälä, 2003, s. 39). Suomessa nykyään on hiljalleen siirrytty korostamaan koulutuksen ja työn välistä vuorottelua. Elinikäistä oppimista ei pidetä enää pelkkänä teoreettisena ideaalina, vaan se nähdään yhtenä työelämän vaatimuksena. (Hakkarainen, 2005).
Tynjälä (2003) käsittelee tietoyhteiskunnallisia muutoksia informaatioteknologian kautta ja rinnastaa tietoyhteiskunnan käsitteen informaatioyhteiskunnan käsitteeseen, jossa informaation eri muodoilla on keskeinen asema. Tynjälän mukaan informaation eri muotoja ovat informaatioteknologia, -siirto ja -prosessointi. Lisäksi Tynjälä esittelee verkostoyhteiskunnan ja oppimisyhteiskunnan käsitteet, joilla hän syventää tietoyhteiskunnallisia tarpeita. (Tynjälä, 2003, s. 40). Lankinen (2009) liittää uuden informaation hankinnan ja käsittelyn yhdeksi asiantuntijuuden kriteeriksi. (Lankinen, 2009, s. 3). Sekä opettajan että oppilaiden on välttämätöntä hallita kehittyvä tietotekniikka sekä erilaiset kommunikaatioverkostot, jotta taataan hyvät mahdollisuudet pärjätä tulevaisuuden tietoyhteiskunnassa. Elinikäinen oppiminen sekä itsensä kehittäminen ovat haasteita, jotka selvästi konkretisoituvat teknologian saralla.
Opettaja asiantuntijana
Kasvatustieteen keskusteluissa on pohdittu sitä, voidaanko opettajuutta pitää professiona. Tässä artikkelissa opettajuus nähdään asiantuntijuutena, joka nojaa koulutukseen pitäen sisällään ammattiryhmälle ominaista erikoisosaamista ja autonomisuutta. Seuraavaksi käsittelemme tietotyön asiantuntijuutta ja peilaamme sitä omiin ajatuksiimme opettajuudesta.
Tynjälä (2003) käsittelee Bereiterin ja Scardamalian näkemyksiä asiantuntijuudesta ja määrittää mitä asiantuntijuus on tämän päivän työelämässä. Ennen asiantuntijuutta pidettiin pysyvänä ominaisuutena, jonka saavuttamiseen riitti pelkkä koulutus ja toimiminen työelämässä muutaman vuoden ajan. Nykyaikana yhteiskunnan nopea kehittyminen vaatii jo edellä mainittua elinikäistä oppimista, koska jo muutaman vuoden vanha tieto voi olla osittain vanhentunutta. (Tynjälä, 2003, s. 45). Esimerkiksi Suomessa teknologiaan liittyvien tietojen ja taitojen opettaminen on perinteisesti liitetty osaksi teknistä työtä. Nykyaikana ollaan siirtymässä jäljentävästä käsityöstä ja artefaktien valmistamisesta kohti teknologiakasvatuksen periaatteita tukevaa ilmiöiden ja asioiden selittämistä käsitteleviin työtapoihin. Teknologiakasvatuksessa ei aina synny jotain konkreettista esinettä, vaan oppiminen nähdään prosessina, joka tukee opetustavoitteita (Lindh, 2006). Leppänen (2003) korostaa eteenkin tietotekniikan tärkeyttä osana ammattiryhmien jatkokoulutusta. (Leppänen, 2003, s. 64).
Asiantuntijuuden toinen käsitys liitetään hierarkkisuuteen, jossa asiantuntija nähdään arvoasteikon yläpäässä. Kuitenkin nykypäivänä työt on usein hajautettu, jolloin työntekijöiden on toimittava asiantuntijoina omissa tehtävissään sekä toimittava yhteistyössä muiden asiantuntijoiden kanssa. Tynjälä liittää yksilölliset tiedot ja taidot kolmanneksi asiantuntijuuden kriteeriksi. Pelkkien tietojen lisäksi tarvitaan myös asiantuntijuuden jakamista ja yhteistyökykyä, jolloin ryhmänä työskentelyn tulokset ovat parempia kuin jäsenten saavutukset itsenäisessä työskentelyssä. (Tynjälä, 2003, s. 45–46). Koulumaailmassa tämä toteutuu moniammatillisessa yhteistyössä, jossa esimerkiksi erityisopetuksen osalta opettaja, koulukuraattori ja psykologi toimivat yhtenä tiiminä.
Neljäntenä ja viimeisenä asiantuntijuuden kriteerinä Tynjälä (2003) pitää automaattisuutta. (Tynjälä, 2003, s. 46).Aloittelevalla opettajalla kuluu aikaa asiasisältöjen hallintaan, opetusmenetelmien valintaan sekä luokan toiminnan ylläpitämiseen. Kokenut opettaja puolestaan pystyy keskittymään olennaisiin asioihin kuluttamatta turhaa resurssejaan epäolennaisiin seikkoihin. Automaatisuutta voidaan pitää kaksiteräisenä miekkana. Toisaalta se helpottaa käytännön työtä ja nopeuttaa opettamista, mutta vaarana voi olla prosessin ymmärtämisen puuttuminen. Automatisoituminen opettajan työssä on mielestämme hyvä asia, mikäli opettaja tiedostaa prosessin ja pystyy siirtämään tiedon siitä opetukseensa. Tällöin myös opettajan kannalta itsensä kehittäminen on mahdollista.
Mitä ovat tietoyhteiskuntakehityksen vaatimukset opettajalle?
Työn ominaisuudet ja taitovaatimukset vaihtelevat eri ammattialoilla. Koulutuksen osalta ei pystytä tarkkaan ennakoida millaisia tietotaitoja tulevissa työtehtävissä tarvitaan. Koulutuksen tulisi tarjota ammattialakohtaisen osaamisen lisäksi tietoyhteiskunnan yleisiä valmiuksia ja asiantuntijuuden edellytyksiä. Koulutuksen tulisi taata mahdollisimman laaja yleisten tietotaitojen valmiustaso, jota oli mahdollista kehittää työssä oppimisen ja jatkokoulutuksen avulla. (Tynjälä, 2003, s. 51).
Tynjälä (2003, s. 51) esittelee tietoyhteiskuntakehitykseen liitettyjä trendejä ja niitä vastaavia ammattilaiselta vaadittavia yleisiä taitoja. Seuraavassa peilaamme Tynjälän esittämiä tietoyhteiskunnan yleistaitoja ja asiantuntijuuteen liittyviä luokituksia opettajan ammatin kautta.
Tynjälä (2003) liittää tietokoneen ja -verkkojen käyttötaidot, medialukutaidon, kriittisen ajattelun, ongelmanratkaisutaidot ja sopeutuvan asiantuntijuuden osaksi tieto- ja viestintätekniikan kehitysvaatimuksia. Opettajan ammatin kannalta tämä kehitysvaatimus on yksi tärkeimmistä, koska tulevaisuudessa on tärkeää osata suodattaa olennainen informaatio sekä pysyä tietotekniikan trendeissä mukana. Esimerkiksi 80 prosenttia 16–24 vuotiaista nuorista on rekisteröitynyt erilaisiin sosiaalisiin medioihin, ja noin puolet heistä käyttää niitä päivittäin (Tilastokeskus, 2010). On tärkeää, että opettaja pysyy tietotekniikan trendeissä mukana ja tiedostaa esimerkiksi netin käytön mahdollisuudet ja vaarat. Lisäksi kyseisten valmiuksien omaksuminen rakentaa teknologista yleissivistystä, joka puolestaan helpottaa uusien sovellusten käyttöönottoa ja hallintaa. Globalisaatioon Tynjälä liittää kielitaidon, kulttuurien tuntemuksen, suvaitsevaisuuden sekä eettisyyden, jotka ovat opettajan ammatin kannalta tärkeitä ominaisuuksia. Viimeiseksi Tynjälä liittää yhteistyö-, esiintymis-, kommunikaatio- sekä sosiaaliset taidot osaksi verkostoitumista. Opettajan työn kannalta verkostoituminen ilmenee moniammatillisena yhteistyönä. (Tynjälä, 2003, s. 51).
Yhteenveto
Yhteiskunnan nopea kehitys luo paineita opettajan tietotyötaidoille. Jotta opettaja tiedostaisi tietoyhteiskuntakehityksen, tulee hänen jatkokouluttaa itseään ja pyrittävä pysymään teknologian tuomien uusien sovelluksien tasalla. Opettajan pitää pystyä automatisoimaan tiettyjä opetustoimintojaan, mutta kuitenkaan unohtamatta prosessia niiden takaa. Automatisoituminen ei siis saa poistaa konstruktivista lähestymistä opetukseen. Elinikäinen oppiminen takaa opettajan asiantuntijuuden, joka mahdollistaa nykyteknologiassa ja tietoyhteiskunnassa mukana pysymisen.
LÄHTEET
Hakkarainen, K. (2005). Asiantuntijuus ja oppiminen työelämässä. Puheenvuoro Osaaminen murroksessa – työelämälähtöisen osaamisen tunnistaminen ja tunnistaminen seminaarissa 12.04.2005. http://www.helsinki.fi/science/networkedlearning/material/HakkarainenEsitelma2005a.pdf viitattu 15.3.2011.
Lankinen, T. (2009). Arjen tietoyhteiskunnan neuvottelukunta (2009). TIETO- JA VIESTINTÄTEKNIIKKA KOULUN ARJESSA 2009. VÄLIRAPORTTI 29.1.2010. http://www.arjentietoyhteiskunta.fi/files/222/Valiraportti_29.1.2010.pdf viitattu 15.3.2011.
Leppänen, A. (2003). Onko tietotekniikan osaaminen tärkeintä kaikissa töissä? Teoksessa Kirjonen, J. (toim.) Tietotyö ja ammattitaito: Knowledge work and occupational competence. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino.
Lindh, M. (2006). Teknologiseen yleissivistykseen kasvattamisesta – teknologian oppimisen struktuuri ja sen soveltaminen. Oulu: Oulun yliopistopaino.
Tilastokeskus: Sosiaalinen media vahvasti läsnä nuorten arjessa
http://www.stat.fi/artikkelit/2010/art_2010-12-22_002.html viitattu 15.3.2011
Tynjälä, P. (2003). Ammatillinen asiantuntijuus ja sen kehittäminen tietoyhteiskunnassa. Teoksessa Kirjonen, J. (toim.) Tietotyö ja ammattitaito: Knowledge work and occupational competence. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino.
Kurssityön powerpoint löytyy tästä